Autolla kivaan paikkaan ja muita perusjuttuja

Naksutin

Ehdollistin Papun ensimmäisinä päivinä naksuttimeen. Idea on, että naksutat ja annat namin heti naksun jälkeen. Pentu oppii, että naksusta seuraa nami. Pentu alkaa itse oivaltaa, että jotakin pitäisi tehdä, että nami irtoaa. Näin pentua voi kouluttaa vain onnistumisen kautta. Istuminen esimerkiksi opeteltiin heti ensimmäisenä päivänä naksuttimella, vihjesanoineen myös. Istuminen on ollut joka päivä saumatonta, ihan vain vihjesanalla. Panta sujahtaa myös kaulaan ilman namiakin. Tein siitä leikin. Joka kerta, kun pentu edes lähestyi pantaa, annoin namin ja naksutin. Niin monta kertaa, että neiti antoi rauhassa laittaa pannan kiinni taluttimeen.

Talutin

Pidin ensimmäiset päivät pentua vapaani pienessä pihassamme, kunnes rohkeus ylitti takapihan. Olin pitänyt talutinta kiinni jo pihassa, mutta päästänyt pennun vapaaksi sopiviksi ajoiksi. Tänne!- kutsun pentu oppi myös heti, koin sen harjoittelun tärkeimmäksi kaikista, taluttimen jälkeen. En koskaan ota pentua kiinni taluttimeen kun se tulee luokse, ettei se opi yhdistämään luoksetuloa vapaudenriistoksi. Annan namin ja annan sen viuhtoa omille teilleen uudelleen. Joka päivä teemme talutinlenkkejä, eikä ongelmia ole ollut. Vielä.

Jätökset

Huimaa kehumista ja namia suuhun, kun tyyppi kyykistelee asioillaan. Kakat osuvat ulos, vain öisin Hesari on välillä koristeltu ruskealla värillä. Sisällä kehun, jos pissa osuu Hesariin, muuten en ole huomaavinaankaan toimituksia. Alan pikkuhiljaa tunnistaa neidin käytöksen, aikaa tosin on vain 2 sekuntia toimia, muuten pissi tulee jo. Paras yritys oli päivänä eräänä, mielestäni toimin ajoissa ja nostin pennun paperille, matkalla oli tippunut kakat lattialle. Mua nauratti, mutta vasta kulman takana. Pennun asioita ei saisi koskaan keskeyttää, olin vain hidas. 

Autolla metsään ja kylään

Auto oli kotiintulon jälkeen aluksi ikävä paikka. Itketti niin kovin pari minuuttia. Autolla vein pennun ihanaan lähimetsään, missä hän voisi juoksennella vapaana sammalilla ja lätäköissä. Papu on siellä iloinen pentu. Nyt itku autossa on loppunut, vain kahden metsäkeikan jälkeen. Olen ylpeä! Ystäväni luona oli myöskin mukavaa, erityisesti tehdä yllätyskakat. Niitä sitten varpaanvälistä pestiin, WC-paperilla, johon oli kirjoitettu runoja. "Musta tuntuu, että te haluatte olla mun kanssa, koska te pidätte musta oikeasti. Wau". Serla, Siwasta saa.

Jätä!- käsky

Tämä on oltava ehdotonta, huomasin. On niin kurjaa avata hammasrivistö ja pullauttaa tupakka ulos suusta. Niin monet tupakat ja kärpässienet olen kiskonut pentusen suusta. Ystäväni tokaisi: " Kai koira tietää itse, mikä on sille hyväksi." En itse ota sitä riskiä, että nappula vetelee naamariinsa kokonaisen kärpässienen tai filttereitä. Tämä tapaus on niin utelias, että kantaa minulle metsässä kaikki roskat. Noutaja kun on. Wilhelm-makkarapaketti oli suosikki, siihen Jätä! ei toiminut ihan täysin. Nyt 9- viikkoinen pentu sylkäisi roskapaperin kaaressa, kun sanoin sanan. Mahtavaa!

Pureminen

Voi epätoivoa, kun oli rankka työviikko takana, flunssa ja pentu uusi talossa. Kauhistuin ensin, se ei lopettanut. Pieni itkukin taisi tulla kun ajattelin, että minä en osaa olla pennun kanssa oikein! Legginsit ja yhdet housut taisivat mennä, kunnes yhdessä opeteltiin Jätä!-käskyn kanssa puremaan muita juttuja. Nyt, pentu ei pure minua juuri ollenkaan. Pehmeällä kielellä se korjaa jäljet, jos vahingossa ilmaisee asiansa hampaillaan. Hammasrivistön hieronta auttoi myös, toista vain kutittaa ison koiran hampaat, jotka ovat tulossa maitohampaiden tilalle. 

EI!- sana ja kaikenlainen pelottelu uskomuksineen

Tätä sanaa yritän välttää kaikin tavoin, jotta silloin kun sitä tarvitaan sitä myös uskotaan. Myöskään en usko käsien voimakkaaseen yhteen lyömiseen pennun korvien vieressä tai huutamista, sillä pelolla ei kasvateta luottavaista koiraa, vain alistuva. Huomaan ostaneeni suihkepullon. Siitä voi ruiskaista huomaamatta vesisuihkun pennulle, jos se puuhaa hassuja monen kiellon jälkeen. En ole sitä tarvinnut kuin  kerran, kylässä oli lapsi, jonka vaatteista se ei irrottanut. Lasta alkoi silminnähden ahdistaa naskalihampaat. Silloin jouduin ruiskaisemaan. Vahinkoa ei tapahtunut, ainostaan hämmentynyt katse pennun silmissä. 

Sinnikkyys puuttuu niiltä, jotka eivät jaksa kärsivällisesti odottaa, kunnes pentu ymmärtää, mitä siltä halutaan. Uskon siihen, että tarmokkuus ja peräänantamattomuus palkitaan. Myös koira alkaa luottaa omistajaansa, kun sen lujalla lempeällä tahdolla kasvattaa. Palkiten ja tukien sen omaa vauhtia. Maalaisjärkikin saattaa meillä kaikilla olla niin erilaista, toisilla alistavaa koirien kouluttamista, toisilla liian lempeää. Kukin ottakoot oman polkunsa, mutta toisen lapsenkasvatukseenkaan ei voi väliin mennä. Kunnioitusta, ihmiset.

Viikossa täällä on kasvanut sinnikkyydellä viisas ja kiltti, pikkuisen koetteleva ja ahkeran oppivainen pentu. Monella on ohjeita ja neuvoja antaa, kukin omistaja menköön itseensä ja miettikööt mitä haluaa itse tehdä. Olen tiukka säännöissäni koskien pentua, saako lelua antaa jos pomppii vasten jalkoja, kuka menee ensin ovesta, ketä tervehditään. Se, mikä ihmisen mielestä on kivaa tai tyhmää, voi koiralla olla ihan toista. Rauhallinen koira saattaa jonkun mielestä olla masentunut. Rauhallinen on onnellinen, ylikiihtynyt on vain stressissä. Siihen pyrin, minustahan se kiinni on, minkälainen vintiö tuosta loppujen lopuksi tulee. Mikäli koira on ongelmallinen, on omistajan korjattava itseään. Toinen ystäväni sanoi: "Otat liikaa paineita suorituksesta, relaa vähän!". Taas väärin. Minä ymmärrän vastuuni koirankasvattajana ja samalla heikkouteni. Siitä on hyvä lähteä ihmisen, joka boheemiudessaan antaa ajan vain soljua, eikä omaa lapsia saatikka parisuhdetta. En vaadi koiralta, mutta haluan oppia koiran kautta. Kärsivällisyyttä, peräänantamattomuutta ja onnistumista. Kaikki tavallaan koiran omilla ehdoilla. Onhan se vain koira. Sen maailma on niin kovin erilainen, kuin meidän.