Naks. Istuu. Kehuminen. Tuijotus silmiin. Edelleen tuijotus. Melkein 30 sekunnin tuijotus ilman sanoja, kunnes pentu ojentaa tassuja suoriksi ja laskeutuu maahan. Naks. nami ja kehut.
Maahan- käsky on koiralle alistavaa ja sen huomaankin. Kaikki muut menevät perille hyvinkin nopeasti, tämä pyyntö ei oikein suju. Papu tuijottaa minua pitkään ja vasta namiahneuden ollessa huipussaan se laskeutuu alas, jotta kuuluu Naks. Kyllä kärsivällisyys palkitaan, sillä ne sekunnit tuntuvat pitkiltä. Toisaalta huomaan, että koiralle ei missään nimessä tarvitse toistaa ja hokea ja hokea istuistuistuistuistu. Kyllä se sieltä tulee. Tahtojen taistelulla. Ja se tekeekin kiintoisaa kouluttamisesta. Niin ihana pallero kuin onkin, täytyy tietynlainen ehdollistaminen aloittaa heti. Vähän suruissani olen, sillä minun ollessa selän takia pois töistä, jää jäljestäminen ja muu myöhemmälle ajalle. Mutta pentu on vielä niin pikkuinen, ei kai tässä kiirettä ole.
Jäljestäminen on minulle vierasta, mutta haluan, että koira saa tehdä sellaista "työtä", missä se on onnellinen. Tämä rotu ei tule onnelliseksi pelkistä juoksemisista, vaan älyllistä tehtävää ja tekemistä tulee olla. Itsekin olen kompastunut ajatukseen,että energian polttamiseen vaaditaan vain kunnon pitkä lenkki. En malta odottaa jäljestämistä!
Noutaminen on veressä pikkuisella, ihan vielä ei tajua yhteyttä heittoliikkeeseen ja himoittuun esineeseen. Tuijottaa niin kiivaasti minua silmiin, että olen opettanut jotain hassusti. Toisaalta, osaa katsahtaa silmiin, aina kun asiaa on. Hyvä tästä tulee, jännittää vain.
Paikka-sana on Papulle jo tuttu juttu. Jaksaa olla odottamassa minua hetken ihan istuen. Joskus väsyttää niin, että lysähtää maahan ja katselee sieltä raukein silmin. Silloin on aika lopettaa. Pennun on tärkeä levätä. Mutta huomaan, että se haluaa myös ihan kamalasti oppia. Se on suurin palkinto.
Seuraavassa kirjoituksessa Papu kyläilee Krunikassa ja Tervasaaressa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun luet blogiani, kerro tai kysy!