Kaikilla tuntuu olevan mielipide asiaan. "Ethän voi ottaa koiraa, minne laitat sen, kun olet töissä?". Paheksuvat katseet, korotetut äänet, huolestuneet puhelut ja viestit. "Siitä tulee sitten hotellikoira, kuten laivoissa on laivakoirat". Itkua tuhersin ja ajattelin päätökseni olevan kidutusta eläimelle ja että en ansaitsisi edes ajatella asiaa.
Matkaöitä on nykyisessä työssäni vaihtelevasti, kuitenkin melkein joka viikko. Kohta viisi vuotta olen upottanut itseni työhön, välittämättä työajoista tai sosiaalisesta elämästä. Monena viikonloppuna ja lomina olen kuitenkin ollut valppaana ottamaan tuttujen koiria kaitsettavakseni. Lainakoirissa hyvä puoli on palautusoikeus, omassa kurat, pissat, kakat ja ripulit ovat taatusti upea jatkuva elämys.
"Mitä työtä luulet , että minä teen?". Tapasin matkoillani hotelliaulassa tolleriomistajan, jonka kettukaveri kulkee aina mukana. Tavattuani toisen, päätös syntyi sillä sekunnilla.
Ystäväni boxeri on onnellinen koira. Koira hyppää korvat innosta äristen autoon ja yöpyy missä hotellissa milloinkin, nukkuu päivät kaupan takahuoneissa tai joskus jopa hetkisen tilavan auton takaosassa, luukut auki. Tälle boxerille Lapin poro oli jähmettymisen arvoinen, silmät kuin lautasantennit, korvat luimussa, häntä kaarella, häntä painuu koipien väliin, takajalat vavisten. Kaikenlaisiin paikkoihin koira pääsee matkatyöläisen mukana. Käsilaukkukoira ei ollut minulle aktiivisena vaihtoehto, tinnitus tanssiajoilta ei kestäisi yhtään kimeää haukkua lisää.
Noutovietti, keskikoko, älykkyys, vesi-innokkuus. Nova Scotian noutaja eli tolleri. Matka Ouluun ja takaisin pari kertaa sujahti nopeasti. Mahtavan kasvattajan kanssa keskustelut vahvistivat päätöstäni ja aloin sulkea korviani epäilijöiltä. Joilla ei itsellään edes ole koiria. Päätös blogin kirjoittamisesta alkoi ensimmäisen epäilijän puhelinsoiton jälkeen. Minun ja koirani seikkailuista voi siis lukea jatkokertomuksena.
Vastuu koiran ottamisesta, pennun valinnasta ja päätöksentekoasioista voi lukea vaikka Kennelliiton sivuilta. En ala saarnata samoja asioita, kukin tehköön oman elämänsä puolesta päätöksensä. Kasvattajan kanssa on oltava rehellinen elämäntilanteesta ja siitä, mihin koira oikeasti lähtee. Ehkäpä siksi koirani nimi on Papupata?
Seuraavassa kirjoitan ensimmäisestä matkastamme yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun luet blogiani, kerro tai kysy!