Hesari toimii koiraperheessä moneen. Oikein silmiä harittaa, kun peruin tilaukseni. Siistit kiireessä lukemattomat pinot olisivat nyt toimineet oivallisena vessana. On vaikea opettaa, että koiralla on ulkovessa ja ihmisillä sisävessa. Käpylehmä toimi ennen viihdyttävänä lasten leluna. Koiralle mieluisin lelu ehkä kuitenkin on kaikenlainen paperi- ja pahvimateriaali. Jaksoin aluksi täytellä talouspaperirullia kilohaililla, sitten ruualla tai luulla. Sisältö tuntui olevan yhdentekevä, kunhan saa repiä. Repiä raivokkaasti, repiä kappaleiksi, repiä ja ravistaa, vaania ja sitten repiä, makoilla ja pureskella, istua ja hellästi irrotella pieniä murusia. Ensin luetaan Hesari, sitten laitetaan se koiralle lattialle. Se repii sen kappaleiksi, pissaa siihen ja sittenkin vielä yrittää repiä. Siinä on esimerkki kunnon kierrätyksestä!
Papu kantaa kaiken repimisen arvoisen pesäänsä turvaan. Siellä ovat myös minun trikooni, suoraan pyykkinarulta varastetut. Tänään toppini oli viety poissaollessani halittavaksi. Vaiko revittäväksi? Reikiä ei näkynyt, sen sain pelastettua. Yhdessä olemme metsässä ja kaduilla kierrätyspartio- ensin sun suuhun, sitten Papun suuhun, sitten mun taskuun. Purkat pois kaduilta, perkele!-partio nimittäin.
Ja hei, käsien ja jalkojen pureminen on melkein loppu, sen korvasi ilmeisesti pissaaminen rappukäytävään matkalla ulos.
Mitäs Papuselle kuuluu? :)
VastaaPoista